Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

alttius (40)[1]

  1. piirre tai ominaisuus, taipumus, joka tekee herkäksi ja auliiksi johonkin suuntautumiseen tai tapaan toimia

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑlt̪ːius/ tai /ˈɑlt̪ːiu̯s/
  • tavutus: alt‧ti‧us / alt‧tius

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi alttius alttiudet
genetiivi alttiuden alttiuksien
partitiivi alttiutta alttiuksia
akkusatiivi alttius;
alttiuden
alttiudet
sisäpaikallissijat
inessiivi alttiudessa alttiuksissa
elatiivi alttiudesta alttiuksista
illatiivi alttiuteen alttiuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi alttiudella alttiuksilla
ablatiivi alttiudelta alttiuksilta
allatiivi alttiudelle alttiuksille
muut sijamuodot
essiivi alttiutena alttiuksina
translatiivi alttiudeksi alttiuksiksi
abessiivi alttiudetta alttiuksitta
instruktiivi alttiuksin
komitatiivi alttiuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo alttiude-
vahva vartalo alttiute-
konsonantti-
vartalo
alttiut-

Etymologia muokkaa

altis + -us

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

tapaturma-alttius

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40