tapahtuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatapahtuminen (38)
- teonnimi verbistä tapahtua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tapahtuminen | tapahtumiset |
genetiivi | tapahtumisen | tapahtumisten tapahtumisien |
partitiivi | tapahtumista | tapahtumisia |
akkusatiivi | tapahtuminen; tapahtumisen |
tapahtumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tapahtumisessa | tapahtumisissa |
elatiivi | tapahtumisesta | tapahtumisista |
illatiivi | tapahtumiseen | tapahtumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tapahtumisella | tapahtumisilla |
ablatiivi | tapahtumiselta | tapahtumisilta |
allatiivi | tapahtumiselle | tapahtumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tapahtumisena (tapahtumisna) |
tapahtumisina |
translatiivi | tapahtumiseksi | tapahtumisiksi |
abessiivi | tapahtumisetta | tapahtumisitta |
instruktiivi | – | tapahtumisin |
komitatiivi | – | tapahtumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tapahtumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
tapahtumis- |