SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

menot (1) (monikollinen)

  1. se, kuinka paljon johonkin kulutetaan rahaa
  2. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta meno

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi menot
genetiivi menojen
partitiivi menoja
akkusatiivi –;
menot
sisäpaikallissijat
inessiivi menoissa
elatiivi menoista
illatiivi menoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi menoilla
ablatiivi menoilta
allatiivi menoille
muut sijamuodot
essiivi menoina
translatiivi menoiksi
abessiivi menoitta
instruktiivi menoin
komitatiivi menoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo meno-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

monikkomuoto sanasta meno, ei esiinny yksikössä merkityksessä 'se, kuinka paljon jossakin menetetään rahaa'

Liittyvät sanatMuokkaa

VastakohdatMuokkaa
  • (se, kuinka paljon jossakin menetetään rahaa) tulot