Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

miinus (39)

  1. miinusmerkki, erotusta tai negatiivisuutta merkitsevä merkki, vastaava symboli
  2. haittapuoli, negatiivinen asia
    Miinuksena on kallis hinta.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmiːnus/, [ˈmiːnus]
  • tavutus: mii‧nus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi miinus miinukset
genetiivi miinuksen miinusten
miinuksien
partitiivi miinusta miinuksia
akkusatiivi miinus;
miinuksen
miinukset
sisäpaikallissijat
inessiivi miinuksessa miinuksissa
elatiivi miinuksesta miinuksista
illatiivi miinukseen miinuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi miinuksella miinuksilla
ablatiivi miinukselta miinuksilta
allatiivi miinukselle miinuksille
muut sijamuodot
essiivi miinuksena miinuksina
translatiivi miinukseksi miinuksiksi
abessiivi miinuksetta miinuksitta
instruktiivi miinuksin
komitatiivi miinuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo miinukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
miinus-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

  • pois, toisinaan opetuksessa, vanhahtava
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

miinusaste, miinuslasi, miinusmerkki, miinusmerkkinen, miinusnapa, miinuspiste, miinuspuoli

Idiomit muokkaa

  • olla miinuksella olla negatiivisen puolella
  • painua miinukselle laskea negatiivisen puolelle

Aiheesta muualla muokkaa

  • miinus Kielitoimiston sanakirjassa