Substantiivi

muokkaa

miinus (39)

  1. miinusmerkki, erotusta tai negatiivisuutta merkitsevä merkki, vastaava symboli
  2. haittapuoli, negatiivinen asia
    Miinuksena on kallis hinta.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmiːnus/, [ˈmiːnus]
  • tavutus: mii‧nus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi miinus miinukset
genetiivi miinuksen miinusten
miinuksien
partitiivi miinusta miinuksia
akkusatiivi miinus;
miinuksen
miinukset
sisäpaikallissijat
inessiivi miinuksessa miinuksissa
elatiivi miinuksesta miinuksista
illatiivi miinukseen miinuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi miinuksella miinuksilla
ablatiivi miinukselta miinuksilta
allatiivi miinukselle miinuksille
muut sijamuodot
essiivi miinuksena miinuksina
translatiivi miinukseksi miinuksiksi
abessiivi miinuksetta miinuksitta
instruktiivi miinuksin
komitatiivi miinuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo miinukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
miinus-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Synonyymit

muokkaa
  • pois, toisinaan opetuksessa, vanhahtava
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

miinusaste, miinuslasi, miinusmerkki, miinusmerkkinen, miinusnapa, miinuspiste, miinuspuoli

Idiomit

muokkaa
  • olla miinuksella olla negatiivisen puolella
  • painua miinukselle laskea negatiivisen puolelle

Aiheesta muualla

muokkaa
  • miinus Kielitoimiston sanakirjassa