Substantiivi

muokkaa

plussa (10)[1]

  1. (arkikieltä) plusmerkki
  2. etu, positiivinen asia
    plussat ja miinukset

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈplusːɑ/
  • tavutus: plus‧sa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi plussa plussat
genetiivi plussan plussien
(plussain)
partitiivi plussaa plussia
akkusatiivi plussa;
plussan
plussat
sisäpaikallissijat
inessiivi plussassa plussissa
elatiivi plussasta plussista
illatiivi plussaan plussiin
ulkopaikallissijat
adessiivi plussalla plussilla
ablatiivi plussalta plussilta
allatiivi plussalle plussille
muut sijamuodot
essiivi plussana plussina
translatiivi plussaksi plussiksi
abessiivi plussatta plussitta
instruktiivi plussin
komitatiivi plussine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo plussa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • olla plussalla olla positiivisen puolella
  • päästä plussalle nousta positiivisen puolelle

Aiheesta muualla

muokkaa
  • plussa Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10