Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

plussa (10)[1]

  1. (arkikieltä) plusmerkki
  2. etu, positiivinen asia
    plussat ja miinukset

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈplusːɑ/
  • tavutus: plus‧sa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi plussa plussat
genetiivi plussan plussien
(plussain)
partitiivi plussaa plussia
akkusatiivi plussa;
plussan
plussat
sisäpaikallissijat
inessiivi plussassa plussissa
elatiivi plussasta plussista
illatiivi plussaan plussiin
ulkopaikallissijat
adessiivi plussalla plussilla
ablatiivi plussalta plussilta
allatiivi plussalle plussille
muut sijamuodot
essiivi plussana plussina
translatiivi plussaksi plussiksi
abessiivi plussatta plussitta
instruktiivi plussin
komitatiivi plussine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo plussa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Idiomit muokkaa

  • olla plussalla olla positiivisen puolella
  • päästä plussalle nousta positiivisen puolelle

Aiheesta muualla muokkaa

  • plussa Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10