Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Maine ja mâine


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

maine (48)

  1. laajalle tai yleisesti levinnyt moraalisesti arvottava käsitys, joka muilla on jostakin tai jostakusta
    hyvä maine
    huono maine
    Suomen maine
  2. (kielitiede, harvinainen) predikaatti
    Alus ja maine ovat lauseen pääjäseniä.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈmɑi̯neˣ/
  • tavutus: mai‧ne

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi maine maineet
genetiivi maineen maineiden
maineitten
partitiivi mainetta maineita
akkusatiivi maine;
maineen
maineet
sisäpaikallissijat
inessiivi maineessa maineissa
elatiivi maineesta maineista
illatiivi maineeseen maineisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi maineella maineilla
ablatiivi maineelta maineilta
allatiivi maineelle maineille
muut sijamuodot
essiivi maineena maineina
translatiivi maineeksi maineiksi
abessiivi maineetta maineitta
instruktiivi mainein
komitatiivi maineine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

ennakkomaine, jälkimaine, maailmanmaine, mainehaitta, mainesana, mainetappio, maineteko, sankarimaine, sotilasmaine

IdiomitMuokkaa

  • Maineesi on kiirinyt nimesi edelle.
  • Kunnia menee, mutta maine kasvaa.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • maine Kielitoimiston sanakirjassa

ViroMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

maine (maine; gen maine, part mainet)

  1. (ylätyyli) maallinen, mainen
    maised jäänused – maalliset jäännökset

TaivutusMuokkaa


Aiheesta muuallaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

maine (m`aine; gen maine, part mainet)

  1. maine
    tal on hea maine – hänellä on hyvä maine

TaivutusMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa