Katso myös: Maine, mâine

Substantiivi

muokkaa

maine (48)

  1. laajalle tai yleisesti levinnyt moraalisesti arvottava käsitys, joka muilla on jostakin tai jostakusta
    hyvä maine
    huono maine
    Suomen maine
  2. (kielitiede, harvinainen) predikaatti
    Alus ja maine ovat lauseen pääjäseniä.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmɑi̯neˣ/
  • tavutus: mai‧ne

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

johdos sanasta mainita

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • Maineesi on kiirinyt nimesi edelle.
  • Kunnia menee, mutta maine kasvaa.

Aiheesta muualla

muokkaa
  • maine Kielitoimiston sanakirjassa
  • maine Suomen murteiden sanakirjassa
  • maine Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkelit 574, 2836 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Adjektiivi

muokkaa

maine (maine; gen maine, part mainet)

  1. (ylätyyli) maallinen, mainen
    maised jäänused – maalliset jäännökset

Taivutus

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

maine (m`aine; gen maine, part mainet)

  1. maine
    tal on hea maine – hänellä on hyvä maine

Taivutus

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa