maine

Katso myös: Maine, mâine

Suomi

Substantiivi

maine (48)

1. laajalle tai yleisesti levinnyt moraalisesti arvottava käsitys, joka muilla on jostakin tai jostakusta

   hyvä maine

   huono maine

   Suomen maine

2. (kielitiede, harvinainen) predikaatti

   Alus ja maine ovat lauseen pääjäseniä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑi̯neˣ/
• tavutus: mai‧ne

Etymologia

johdos sanasta mainita

Käännökset

1. se, minkälainen käsitys muilla ihmisillä on jostakusta

albania: emër azeri: şöhrət bulgaria: слава f. englanti: reputation, repute; fame espanja: fama f. kroatia: ugled m., reputacija f., glas m., ime n. norja (nynorsk): rykte n. puola: sława f.

ranska: réputation f., renommée ruotsi: rykte saksa: Ruf m., Leumund m., Ruhm m. turkki: şöhret uzbekki: shuhrat venäjä: репутация, слава f. viro: maine

Liittyvät sanat

• kunnia
• kuuluisuus
• nimi

Johdokset

• adjektiivit: maineikas, -maineinen

Yhdyssanat

ennakkomaine, jälkimaine, kulttimaine, maailmanmaine, mainehaitta, mainesana, mainetappio, maineteko, sankarimaine, sotilasmaine

Idiomit

• Maineesi on kiirinyt nimesi edelle.
• Kunnia menee, mutta maine kasvaa.

Aiheesta muualla

• maine Kielitoimiston sanakirjassa
• maine Suomen murteiden sanakirjassa
• maine Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 574, 2836 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viro

Adjektiivi

maine (maine; gen maine, part mainet)

1. (ylätyyli) maallinen, mainen

   maised jäänused – maalliset jäännökset

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 10 (soolane) soolane

Aiheesta muualla

• Eesti keele põhisõnavara sõnastik : maine

Substantiivi

maine (m`aine; gen maine, part mainet)

1. maine

   tal on hea maine – hänellä on hyvä maine

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 6 (mõte) mõte

Aiheesta muualla

• Eesti keele põhisõnavara sõnastik : maine
• maine Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)