kuuluisuus

Suomi

kuuluisuus (40)

jonkin saavutuksen, työn tai muun erityisen syyn vuoksi saavutettu tunnustus ja tunnettuus; maineikkuus, maine, nimekkyys
tavoitella kuuluisuutta
kuuluisa henkilö tai muu kohde
klassisen musiikin kuuluisuudet

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kuuluisuus	kuuluisuudet
genetiivi	kuuluisuuden	kuuluisuuksien
partitiivi	kuuluisuutta	kuuluisuuksia
akkusatiivi	kuuluisuus; kuuluisuuden	kuuluisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kuuluisuudessa	kuuluisuuksissa
elatiivi	kuuluisuudesta	kuuluisuuksista
illatiivi	kuuluisuuteen	kuuluisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kuuluisuudella	kuuluisuuksilla
ablatiivi	kuuluisuudelta	kuuluisuuksilta
allatiivi	kuuluisuudelle	kuuluisuuksille
muut sijamuodot
essiivi	kuuluisuutena	kuuluisuuksina
translatiivi	kuuluisuudeksi	kuuluisuuksiksi
abessiivi	kuuluisuudetta	kuuluisuuksitta
instruktiivi	–	kuuluisuuksin
komitatiivi	–	kuuluisuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kuuluisuude-
vahva vartalo	kuuluisuute-
konsonantti- vartalo	kuuluisuut-