kuuluisuus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kuuluisuus (40)
- jonkin saavutuksen, työn tai muun erityisen syyn vuoksi saavutettu tunnustus ja tunnettuus; maineikkuus, maine, nimekkyys
- tavoitella kuuluisuutta
- kuuluisa henkilö tai muu kohde
- klassisen musiikin kuuluisuudet
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkuːlui̯suːs/
- tavutus: kuu‧lui‧suus
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuuluisuus | kuuluisuudet |
genetiivi | kuuluisuuden | kuuluisuuksien |
partitiivi | kuuluisuutta | kuuluisuuksia |
akkusatiivi | kuuluisuus; kuuluisuuden |
kuuluisuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuuluisuudessa | kuuluisuuksissa |
elatiivi | kuuluisuudesta | kuuluisuuksista |
illatiivi | kuuluisuuteen | kuuluisuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuuluisuudella | kuuluisuuksilla |
ablatiivi | kuuluisuudelta | kuuluisuuksilta |
allatiivi | kuuluisuudelle | kuuluisuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuuluisuutena | kuuluisuuksina |
translatiivi | kuuluisuudeksi | kuuluisuuksiksi |
abessiivi | kuuluisuudetta | kuuluisuuksitta |
instruktiivi | – | kuuluisuuksin |
komitatiivi | – | kuuluisuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kuuluisuude- | |
vahva vartalo | kuuluisuute- | |
konsonantti- vartalo |
kuuluisuut- |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
2. kuuluisuusasemassa oleva
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kuuluisuus Kielitoimiston sanakirjassa