Redirect arrow without text.svg
Katso myös: kõva


SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

kova (10) (komparatiivi kovempi, superlatiivi kovin) (taivutus)

  1. sellainen, joka tai mikä ei jousta tai anna muutoin myöten; kiinteä, luja; vaikea kestää
    Kivi on kovaa kauttaaltaan.
    Tämä muna on keitetty liian kovaksi.
  2. (materiaalioppi) joka kykenee vastustamaan muodonmuutosta pinnastaan
  3. (äänestä) luja
    Kova meteli on sietämätöntä.
  4. vaatimuksiltaan ankara, tiukka
    Virtanen on kova ja ankara ihminen.
    Pääsykoe oli tiukka ja kova koitos.
  5. (iskusta) luja
  6. (janosta) ankara
    Minulla on kova jano.
  7. (sodankäynti) ammuksista, vastakohtana harjoitusammuksille
    Täällähän ammutaan kovilla.
  8. pornografia, jossa näytetään seksuaaliakteja

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkoʋɑ/
  • tavutus: ko‧va

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
VastakohdatMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

kivenkova, kivikova, kovakalvo, kovakumi, kovalevy, kovametalli, kovanaama, kovaotteinen, kovaotteisuus kovasydäminen, luunkova, metallinkova, piinkova, puolikova, raudankova, teräksenkova, timantinkova

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kova Kielitoimiston sanakirjassa
  • kova Tieteen termipankissa

InkeroinenMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

kova

  1. kova

KarjalaMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

kova

  1. kova

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kova Karjalan kielen verkkosanakirjassa

KilivilaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kova

  1. tuli

ÄäntäminenMuokkaa

ViitteetMuokkaa

LiettuaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kova f.

  1. taistelu

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [koːˈvɐ]

SubstantiiviMuokkaa

kova

  1. (taivutusmuoto) yksikön instrumentaali sanasta kova

LyydiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

kova

  1. kova ETY: kõva

TurkkiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kova

  1. ämpäri, sanko

UnkariMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kova

  1. piikivi

VepsäMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

kova

  1. kova