kovuus

Suomi

Substantiivi

kovuus (40)

(fysiikka) materiaalin pintalujuutta kuvaava suure
Kovuuden mittaamiseksi on eri menetelmiä, joiden sisällä kovuusarvot ovat yleensä vertailukelpoisia.

Timantilla on luonnonaineista suurin kovuus.
(kuvaannollisia) ankaruus; tiukkuus; sydämettömyys; peräänantamattomuus
kurin, kilpailun, elämän kovuus

Ääntäminen

IPA: /ˈkoʋuːs/
tavutus: ko‧vuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kovuus	kovuudet
genetiivi	kovuuden	kovuuksien
partitiivi	kovuutta	kovuuksia
akkusatiivi	kovuus; kovuuden	kovuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kovuudessa	kovuuksissa
elatiivi	kovuudesta	kovuuksista
illatiivi	kovuuteen	kovuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kovuudella	kovuuksilla
ablatiivi	kovuudelta	kovuuksilta
allatiivi	kovuudelle	kovuuksille
muut sijamuodot
essiivi	kovuutena	kovuuksina
translatiivi	kovuudeksi	kovuuksiksi
abessiivi	kovuudetta	kovuuksitta
instruktiivi	–	kovuuksin
komitatiivi	–	kovuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kovuude-
vahva vartalo	kovuute-
konsonantti- vartalo	kovuut-

Etymologia

kova + -uus

Käännökset

Numero puuttuu. fysiikka

englanti: hardness

Liittyvät sanat

kova

Aiheesta muualla

kovuus Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kovuus&oldid=4308742”