SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kovuus (40)[1]

  1. (fysiikka) materiaalin pintalujuutta kuvaava suure
    Kovuuden mittaamiseksi on eri menetelmiä, joiden sisällä kovuusarvot ovat yleensä vertailukelpoisia.
    Timantilla on luonnonaineista suurin kovuus.
  2. (kuvaannollisia) ankaruus; tiukkuus; sydämettömyys; peräänantamattomuus
    kurin, kilpailun, elämän kovuus

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkoʋuːs/
  • tavutus: ko‧vuus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kovuus kovuudet
genetiivi kovuuden kovuuksien
partitiivi kovuutta kovuuksia
akkusatiivi kovuus;
kovuuden
kovuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kovuudessa kovuuksissa
elatiivi kovuudesta kovuuksista
illatiivi kovuuteen kovuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kovuudella kovuuksilla
ablatiivi kovuudelta kovuuksilta
allatiivi kovuudelle kovuuksille
muut sijamuodot
essiivi kovuutena kovuuksina
translatiivi kovuudeksi kovuuksiksi
abessiivi kovuudetta kovuuksitta
instruktiivi kovuuksin
komitatiivi kovuuksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

kova + -uus

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kovuus Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40