huutolainen

Suomi

Substantiivi

huutolainen (38)

1. Suomessa etenkin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa elatusta vailla ollut lapsi, vanhus tai vammainen, jonka kunta luovutti tämän ylläpidosta vähiten korvausta vaatineelle talolle huutokaupan kaltaisessa tilaisuudessa

Ääntäminen

• IPA: /ˈhuːt̪oˌlɑi̯nen/
• tavutus: huu‧to‧lai‧nen

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• huutolaispoika

Aiheesta muualla

• huutolainen Kielitoimiston sanakirjassa