huutolainen
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
huutolainen (38)
- Suomessa etenkin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa elatusta vailla ollut lapsi, vanhus tai vammainen, jonka kunta luovutti tämän ylläpidosta vähiten korvausta vaatineelle talolle huutokaupan kaltaisessa tilaisuudessa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhuːt̪oˌlɑi̯nen/
- tavutus: huu‧to‧lai‧nen
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- huutolainen Kielitoimiston sanakirjassa