SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

viikko (1-A) (monikko viikot)

  1. seitsemän päivän jakso (lyh. vko)

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viikko viikot
genetiivi viikon viikkojen
partitiivi viikkoa viikkoja
akkusatiivi viikko;
viikon
viikot
sisäpaikallissijat
inessiivi viikossa viikoissa
elatiivi viikosta viikoista
illatiivi viikkoon viikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi viikolla viikoilla
ablatiivi viikolta viikoilta
allatiivi viikolle viikoille
muut sijamuodot
essiivi viikkona viikkoina
translatiivi viikoksi viikoiksi
abessiivi viikotta viikoitta
instruktiivi viikoin
komitatiivi viikkoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

viikinkiaikainen skandinaavinen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

alkuviikko, alusviikko, arkiviikko, härkäviikko, jokaviikkoinen, joulunalusviikko, jouluviikko, juhannusviikko, juhlaviikko, kärsimysviikko, keskiviikko, keskiviikkoinen, keskiviikkoisin, kolmiviikkoinen, kouluviikko, lähiviikko, loppuviikko, mäkiviikko, naistenviikko, opintoviikko, pääsiäisviikko, piinaviikko, raskausviikko, teemaviikko, työviikko, viikkoansio, viikkohoroskooppi, viikkojulkaisu, viikkokatsaus, viikkokausi, viikkolehti, viikkolepo, viikkoliite, viikkopäivyri, viikkopalkka, viikkopalkkainen, viikkoraha, viikkosiivous, viikkotunti, viikkovuokra, viikonloppu, viikonloppuisä, viikonloppuisin, viikonloppumatka, viikonloppuruuhka, viikonpäivä, viikonvaihde, vuoroviikko

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • viikko Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kulonen, Ulla-Maija. Tyr-jumalan päivänä (luettu 4.1.2012). 2008