Substantiivi

muokkaa

viikko (1-A) (monikko viikot)

  1. seitsemän päivän jakso (lyh. vk)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋiːkːo/
  • tavutus: viik‧ko

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viikko viikot
genetiivi viikon viikkojen
partitiivi viikkoa viikkoja
akkusatiivi viikko;
viikon
viikot
sisäpaikallissijat
inessiivi viikossa viikoissa
elatiivi viikosta viikoista
illatiivi viikkoon viikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi viikolla viikoilla
ablatiivi viikolta viikoilta
allatiivi viikolle viikoille
muut sijamuodot
essiivi viikkona viikkoina
translatiivi viikoksi viikoiksi
abessiivi viikotta viikoitta
instruktiivi viikoin
komitatiivi viikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo viiko-
vahva vartalo viikko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

viikinkiaikainen skandinaavinen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

alkuviikko, alusviikko, arkiviikko, härkäviikko, jokaviikkoinen, joulunalusviikko, jouluviikko, juhannusviikko, juhlaviikko, kärsimysviikko, keskiviikko, keskiviikkoinen, keskiviikkoisin, kolmiviikkoinen, kouluviikko, lähiviikko, loppuviikko, mäkiviikko, naistenviikko, opintoviikko, pääsiäisviikko, piinaviikko, raskausviikko, teemaviikko, työviikko, viikkoansio, viikkohoroskooppi, viikkojulkaisu, viikkokatsaus, viikkokausi, viikkolehti, viikkolepo, viikkoliite, viikkopäivyri, viikkopalkka, viikkopalkkainen, viikkoraha, viikkosiivous, viikkotunti, viikkovuokra, viikonloppu, viikonloppuisä, viikonloppuisin, viikonloppumatka, viikonloppuruuhka, viikonpäivä, viikonvaihde, vuoroviikko

Aiheesta muualla

muokkaa
  • viikko Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 889, 1367, 3834 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kulonen, Ulla-Maija. Tyr-jumalan päivänä (luettu 4.1.2012). 2008