viikko
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈʋiːkko/
- tavutus: viik‧ko
TaivutusMuokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | viikko | viikot |
genetiivi | viikon | viikkojen |
partitiivi | viikkoa | viikkoja |
akkusatiivi | viikko; viikon |
viikot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | viikossa | viikoissa |
elatiivi | viikosta | viikoista |
illatiivi | viikkoon | viikkoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | viikolla | viikoilla |
ablatiivi | viikolta | viikoilta |
allatiivi | viikolle | viikoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | viikkona | viikkoina |
translatiivi | viikoksi | viikoiksi |
abessiivi | viikotta | viikoitta |
instruktiivi | – | viikoin |
komitatiivi | – | viikkoine- + omistusliite |
EtymologiaMuokkaa
viikinkiaikainen skandinaavinen laina[1]
KäännöksetMuokkaa
|
|
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
- adjektiivit: viikoittainen, -viikkoinen
- adverbit: viikoittain
YhdyssanatMuokkaa
alkuviikko, alusviikko, arkiviikko, härkäviikko, jokaviikkoinen, joulunalusviikko, jouluviikko, juhannusviikko, juhlaviikko, kärsimysviikko, keskiviikko, keskiviikkoinen, keskiviikkoisin, kolmiviikkoinen, kouluviikko, lähiviikko, loppuviikko, mäkiviikko, naistenviikko, opintoviikko, pääsiäisviikko, piinaviikko, raskausviikko, teemaviikko, työviikko, viikkoansio, viikkohoroskooppi, viikkojulkaisu, viikkokatsaus, viikkokausi, viikkolehti, viikkolepo, viikkoliite, viikkopäivyri, viikkopalkka, viikkopalkkainen, viikkoraha, viikkosiivous, viikkotunti, viikkovuokra, viikonloppu, viikonloppuisä, viikonloppuisin, viikonloppumatka, viikonloppuruuhka, viikonpäivä, viikonvaihde, vuoroviikko
Aiheesta muuallaMuokkaa
- viikko Kielitoimiston sanakirjassa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Kulonen, Ulla-Maija. Tyr-jumalan päivänä (luettu 4.1.2012). 2008