Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

viikko (1-A) (monikko viikot)

  1. seitsemän päivän jakso (lyh. vk)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋiːkːo/
  • tavutus: viik‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viikko viikot
genetiivi viikon viikkojen
partitiivi viikkoa viikkoja
akkusatiivi viikko;
viikon
viikot
sisäpaikallissijat
inessiivi viikossa viikoissa
elatiivi viikosta viikoista
illatiivi viikkoon viikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi viikolla viikoilla
ablatiivi viikolta viikoilta
allatiivi viikolle viikoille
muut sijamuodot
essiivi viikkona viikkoina
translatiivi viikoksi viikoiksi
abessiivi viikotta viikoitta
instruktiivi viikoin
komitatiivi viikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo viiko-
vahva vartalo viikko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

viikinkiaikainen skandinaavinen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

alkuviikko, alusviikko, arkiviikko, härkäviikko, jokaviikkoinen, joulunalusviikko, jouluviikko, juhannusviikko, juhlaviikko, kärsimysviikko, keskiviikko, keskiviikkoinen, keskiviikkoisin, kolmiviikkoinen, kouluviikko, lähiviikko, loppuviikko, mäkiviikko, naistenviikko, opintoviikko, pääsiäisviikko, piinaviikko, raskausviikko, teemaviikko, työviikko, viikkoansio, viikkohoroskooppi, viikkojulkaisu, viikkokatsaus, viikkokausi, viikkolehti, viikkolepo, viikkoliite, viikkopäivyri, viikkopalkka, viikkopalkkainen, viikkoraha, viikkosiivous, viikkotunti, viikkovuokra, viikonloppu, viikonloppuisä, viikonloppuisin, viikonloppumatka, viikonloppuruuhka, viikonpäivä, viikonvaihde, vuoroviikko

Aiheesta muualla muokkaa

  • viikko Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kulonen, Ulla-Maija. Tyr-jumalan päivänä (luettu 4.1.2012). 2008