Ruotsi

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

vik yl. (2) (yks. määr. viken [luo], mon. epämäär. vikar [luo], mon. määr. vikarna [luo])

  1. lahti, poukama

Aiheesta muualla

muokkaa
  • vik Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

vik

  1. (taivutusmuoto) verbistä vika