Olkapäävamma

Substantiivi

muokkaa

vamma (9)

  1. jokin synnynnäinen tai pysyvä ruumiillisen tai henkisen kyvyn vajavaisuus tai puute
  2. loukkaantumisessa tai tapaturmassa saatu haava, venähdys, murtuma tai muu trauma
    Mopopojat saivat pahoja vammoja kolarissa.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋɑmːɑ/, [ˈʋɑ̝mːɑ̝]
  • tavutus: vam‧ma

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vamma vammat
genetiivi vamman vammojen
(vammain)
partitiivi vammaa vammoja
akkusatiivi vamma;
vamman
vammat
sisäpaikallissijat
inessiivi vammassa vammoissa
elatiivi vammasta vammoista
illatiivi vammaan vammoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vammalla vammoilla
ablatiivi vammalta vammoilta
allatiivi vammalle vammoille
muut sijamuodot
essiivi vammana vammoina
translatiivi vammaksi vammoiksi
abessiivi vammatta vammoitta
instruktiivi vammoin
komitatiivi vammoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vamma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

trauma

Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

aivovamma, kallovamma, kehitysvamma, kuulovamma, käsivamma, lihasvamma, liikuntavamma, meluvamma, näkövamma, paleltumisvamma, palovamma, polvivamma, rasitusvamma, ruhjevamma, ruumiinvamma, selkävamma, selkäydinvamma, silmävamma, sotavamma, sädevamma, säteilyvamma, tunnevamma, urheiluvamma

Aiheesta muualla

muokkaa
  • vamma Kielitoimiston sanakirjassa
  • vamma Tieteen termipankissa
  • Artikkelit 3278, 941 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa