Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

selkävika (9-D)

  1. vamma tai jonkinlainen pysyvä kipu selässä
    Selkävika on päästänyt monet ennenaikaiselle eläkkeelle.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈselkæˌʋikɑ/
  • tavutus: sel‧kä‧vi‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi selkävika selkäviat
genetiivi selkävian selkävikojen
(selkävikain)
partitiivi selkävikaa selkävikoja
akkusatiivi selkävika;
selkävian
selkäviat
sisäpaikallissijat
inessiivi selkäviassa selkävioissa
elatiivi selkäviasta selkävioista
illatiivi selkävikaan selkävikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi selkävialla selkävioilla
ablatiivi selkävialta selkävioilta
allatiivi selkävialle selkävioille
muut sijamuodot
essiivi selkävikana selkävikoina
translatiivi selkäviaksi selkävioiksi
abessiivi selkäviatta selkävioitta
instruktiivi selkävioin
komitatiivi selkävikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo selkävia-
vahva vartalo selkävika-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa