SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

juoru (1)

  1. toisen henkilön henkilökohtaisiin asioihin liittyvä huhu
  2. juorujen (Tradescantia) suvun kasvi

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈjuo̯ru/
  • tavutus: juo‧ru

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi juoru juorut
genetiivi juorun juorujen
partitiivi juorua juoruja
akkusatiivi juoru;
juorun
juorut
sisäpaikallissijat
inessiivi juorussa juoruissa
elatiivi juorusta juoruista
illatiivi juoruun juoruihin
ulkopaikallissijat
adessiivi juorulla juoruilla
ablatiivi juorulta juoruilta
allatiivi juorulle juoruille
muut sijamuodot
essiivi juoruna juoruina
translatiivi juoruksi juoruiksi
abessiivi juorutta juoruitta
instruktiivi juoruin
komitatiivi juoruine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo juoru-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

juoruakka, juorukalenteri, juorukello, juorupalsta, juorutoimittaja, juoruämmä, seurapiirijuoru

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • juoru Kielitoimiston sanakirjassa