SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

huhu (1)[1]

  1. juoru, kuulopuhe
    Huhu kertoo, että olet menossa naimisiin.

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huhu huhut
genetiivi huhun huhujen
partitiivi huhua huhuja
akkusatiivi huhu;
huhun
huhut
sisäpaikallissijat
inessiivi huhussa huhuissa
elatiivi huhusta huhuista
illatiivi huhuun huhuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi huhulla huhuilla
ablatiivi huhulta huhuilta
allatiivi huhulle huhuille
muut sijamuodot
essiivi huhuna huhuina
translatiivi huhuksi huhuiksi
abessiivi huhutta huhuitta
instruktiivi huhuin
komitatiivi huhuine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

huhukampanja, huhumylly, huhupuhe

IdiomitMuokkaa

  • levitellä huhuja

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • huhu Kielitoimiston sanakirjassa
  • huhu Tieteen termipankissa

KamberaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

huhu

  1. rinta

NiueMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

huhu

  1. rinta

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1