Wikipedia
Katso artikkeli Huhu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

huhu (1)[1]

  1. juoru, kuulopuhe
    Huhu kertoo, että olet menossa naimisiin.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhuhu/
  • tavutus: hu‧hu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huhu huhut
genetiivi huhun huhujen
partitiivi huhua huhuja
akkusatiivi huhu;
huhun
huhut
sisäpaikallissijat
inessiivi huhussa huhuissa
elatiivi huhusta huhuista
illatiivi huhuun huhuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi huhulla huhuilla
ablatiivi huhulta huhuilta
allatiivi huhulle huhuille
muut sijamuodot
essiivi huhuna huhuina
translatiivi huhuksi huhuiksi
abessiivi huhutta huhuitta
instruktiivi huhuin
komitatiivi huhuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo huhu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

huhukampanja, huhumylly, huhupuhe

Idiomit

muokkaa
  • levitellä huhuja

Aiheesta muualla

muokkaa
  • huhu Kielitoimiston sanakirjassa
  • huhu Tieteen termipankissa
  • Artikkelit 264, 396 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Kambera

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

huhu

  1. rinta

Substantiivi

muokkaa

huhu

  1. rinta

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1