SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

huhuilla

  1. (taivutusmuoto) monikon adessiivi sanasta huhu

VerbiMuokkaa

huhuilla (67) (taivutus[luo])

  1. (frekventatiivinen) huhuta
  2. huudella jostakin kaukaa (eksyneelle tms.) kutsuvasti
    Minun täytyi huhuilla koiraani metsässä.
  3. pöllöstä tms., sen huhuilusta: äännellä
    Viirupöllö huhuilee kiivaimmin tunnin pari ennen auringonnousua. (yle.fi)
  4. (murteellinen) olla tekemättä mitään; pyöriä, kuljeskella ympäriinsä toimettomana
    Missäs te kuukauden päivät huhuilitte?

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈhuhui̯lːɑˣ/
  • tavutus: hu‧huil‧la

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa