huhuilla

Suomi

Substantiivi

huhuilla

1. (taivutusmuoto) monikon adessiivimuoto sanasta huhu

Verbi

huhuilla (67) (taivutus[luo])

1. (frekventatiivinen) huhuta
2. huudella jostakin kaukaa (eksyneelle tms.) kutsuvasti

   Minun täytyi huhuilla koiraani metsässä.

3. pöllöstä tms., sen huhuilusta: äännellä

   Viirupöllö huhuilee kiivaimmin tunnin pari ennen auringonnousua. (yle.fi)

4. (murteellinen) olla tekemättä mitään; pyöriä, kuljeskella ympäriinsä toimettomana

   Missäs te kuukauden päivät huhuilitte?

Ääntäminen

• IPA: /ˈhuhui̯lːɑˣ/
• tavutus: hu‧huil‧la

Etymologia

• ile-johdos substantiivista huhu tai verbistä huhuta

Käännökset

1. (frekventatiivinen) huhuta

Ks. huhuta

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: huhuileminen, huhuilija, huhuilu

Aiheesta muualla

• huhuilla Kielitoimiston sanakirjassa