melu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- epämiellyttäväksi ja häiritseväksi koettu ääni
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmelu/
- tavutus: me‧lu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | melu | melut |
genetiivi | melun | melujen |
partitiivi | melua | meluja |
akkusatiivi | melu; melun |
melut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | melussa | meluissa |
elatiivi | melusta | meluista |
illatiivi | meluun | meluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | melulla | meluilla |
ablatiivi | melulta | meluilta |
allatiivi | melulle | meluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | meluna | meluina |
translatiivi | meluksi | meluiksi |
abessiivi | melutta | meluitta |
instruktiivi | – | meluin |
komitatiivi | – | meluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | melu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1