SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

melu (1)[1]

  1. epämiellyttäväksi ja häiritseväksi koettu ääni

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈmelu/
  • tavutus: me‧lu

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi melu melut
genetiivi melun melujen
partitiivi melua meluja
akkusatiivi melu;
melun
melut
sisäpaikallissijat
inessiivi melussa meluissa
elatiivi melusta meluista
illatiivi meluun meluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi melulla meluilla
ablatiivi melulta meluilta
allatiivi melulle meluille
muut sijamuodot
essiivi meluna meluina
translatiivi meluksi meluiksi
abessiivi melutta meluitta
instruktiivi meluin
komitatiivi meluine-
+ omistusliite

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

asumismelu, katumelu, lentomelu, liikennemelu, meluaita, melueste, meluhaitta, melukaide, mellukamera, melulähde, melunlähde, meluntorjuja, meluntorjunta, melupäästö, melusaaste, meluseinä, meluvalli, meluvalvonta, meluvamma, meluvaurio, naapurimelu, työpaikkamelu, ympäristömelu

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • melu Kielitoimiston sanakirjassa
  • melu Tieteen termipankissa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1