tehtävä

SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

tehtävä

  1. sellainen, joka on toteutettava tai sellaiseksi annettu

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈt̪eht̪æʋæ/
  • tavutus: teh‧tä‧vä

EtymologiaMuokkaa

  • 1. partisiippi verbistä tehdä pass.

SubstantiiviMuokkaa

tehtävä (10) (monikko tehtävät)

  1. asia, joka pitää tai on tarkoitus tehdä
  2. palvelussuhteeseen perustuva toimeksianto
  3. käyttötarkoitus, funktio

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

aakkostehtävä, alkutehtävä, edustustehtävä, elämäntehtävä, erikoistehtävä, esitehtävä, harjoitustehtävä, hoitotehtävä, huoltotehtävä, hätätehtävä, jatkotehtävä, joukkotehtävä, julkistehtävä, kasvatustehtävä, kilpatehtävä, koetehtävä, kotitehtävä, koulutehtävä, kunniatehtävä, kutsumustehtävä, käännöstehtävä, lakitehtävä, laskutehtävä, lentotehtävä, lisätehtävä, luottamustehtävä, monivalintatehtävä, muutostehtävä, päätehtävä, rauhanturvatehtävä, ristisanatehtävä, rutiinitehtävä, salatehtävä, taistelutehtävä, tehtäväalue, tehtäväjoukko, tehtäväkenttä, tehtäväkierto, tehtäväkori, tehtävänkuvaus, tehtäväpalkki, tehtäväpiiri, tehtävävalikko, tehtäväšakki, työtehtävä, täydennystehtävä, valintatehtävä, vartiotehtävä, virka-aputehtävä, virkatehtävä, älytehtävä, šakkitehtävä

Aiheesta muuallaMuokkaa

VerbiMuokkaa

tehtävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä tehdä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tehtävä tehtävät
genetiivi tehtävän tehtävien
(tehtäväin)
partitiivi tehtävää tehtäviä
akkusatiivi tehtävä; tehtävän tehtävät
sisäpaikallissijat
inessiivi tehtävässä tehtävissä
elatiivi tehtävästä tehtävistä
illatiivi tehtävään tehtäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi tehtävällä tehtävillä
ablatiivi tehtävältä tehtäviltä
allatiivi tehtävälle tehtäville
muut sijamuodot
essiivi tehtävänä tehtävinä
translatiivi tehtäväksi tehtäviksi
abessiivi tehtävättä tehtävittä
instruktiivi tehtävin
komitatiivi tehtävine