Substantiivi

muokkaa

pulma (10)[1]

  1. ongelma, hankala tai vaikea asia

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpulmɑ/
  • tavutus: pul‧ma

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pulma pulmat
genetiivi pulman pulmien
(pulmain)
partitiivi pulmaa pulmia
akkusatiivi pulma;
pulman
pulmat
sisäpaikallissijat
inessiivi pulmassa pulmissa
elatiivi pulmasta pulmista
illatiivi pulmaan pulmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pulmalla pulmilla
ablatiivi pulmalta pulmilta
allatiivi pulmalle pulmille
muut sijamuodot
essiivi pulmana pulmina
translatiivi pulmaksi pulmiksi
abessiivi pulmatta pulmitta
instruktiivi pulmin
komitatiivi pulmine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pulma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

pulmakysymys, pulmalelu, pulmatilanne

Aiheesta muualla

muokkaa
  • pulma Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 726 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

muokkaa

pulma

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta pulm

Aiheesta muualla

muokkaa
  • pulma Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10