Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ikävyys (40)

  1. se, että jollakulla on ikävä; kaipaus, alakulo, kaiho
  2. vastoinkäyminen, ongelma
    Kummasti ikävyydet kasaantuvat toisille.
    Sinun on paras lopettaa tuo tai on tiedossa ikävyyksiä.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈikæʋyːs/
  • tavutus: i‧kä‧vyys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ikävyys ikävyydet
genetiivi ikävyyden ikävyyksien
partitiivi ikävyyttä ikävyyksiä
akkusatiivi ikävyys;
ikävyyden
ikävyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi ikävyydessä ikävyyksissä
elatiivi ikävyydestä ikävyyksistä
illatiivi ikävyyteen ikävyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ikävyydellä ikävyyksillä
ablatiivi ikävyydeltä ikävyyksiltä
allatiivi ikävyydelle ikävyyksille
muut sijamuodot
essiivi ikävyytenä ikävyyksinä
translatiivi ikävyydeksi ikävyyksiksi
abessiivi ikävyydettä ikävyyksittä
instruktiivi ikävyyksin
komitatiivi ikävyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ikävyyde-
vahva vartalo ikävyyte-
konsonantti-
vartalo
ikävyyt-

Etymologia muokkaa

sanan ikävä vartalosta ikäv- ja suffiksista -yys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa