Adjektiivi

muokkaa

sopimaton (34-C) (komparatiivi sopimattomampi, superlatiivi sopimattomin) (taivutus[luo])

  1. soveltumaton, epäsopiva
  2. asiaton, epäkorrekti
    sopimatonta käytöstä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: [ˈsopimɑton]
Tavutus
muokkaa
  • tavutus: so‧pi‧ma‧ton

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sopimaton sopimattomat
genetiivi sopimattoman sopimattomien
(sopimatonten)
partitiivi sopimatonta sopimattomia
akkusatiivi sopimaton;
sopimattoman
sopimattomat
sisäpaikallissijat
inessiivi sopimattomassa sopimattomissa
elatiivi sopimattomasta sopimattomista
illatiivi sopimattomaan sopimattomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sopimattomalla sopimattomilla
ablatiivi sopimattomalta sopimattomilta
allatiivi sopimattomalle sopimattomille
muut sijamuodot
essiivi sopimattomana
(sopimatonna)
sopimattomina
translatiivi sopimattomaksi sopimattomiksi
abessiivi sopimattomatta sopimattomitta
instruktiivi sopimattomin
komitatiivi sopimattomine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sopimattoma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sopimaton-

Etymologia

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Vastakohdat
muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • sopimaton Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 1120, 5019 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Adjektiivi

muokkaa

sopimaton

  1. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta sopimaton

sopimaton (34-C)

  1. (taivutusmuoto) kieltopartisiippi verbistä antaa