sopimaton

SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

sopimaton (34-C) (komparatiivi sopimattomampi, superlatiivi sopimattomin) (taivutus)

  1. soveltumaton, epäsopiva
  2. asiaton, epäkorrekti
    sopimatonta käytöstä

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈsopimɑton]
TavutusMuokkaa
  • tavutus: so‧pi‧ma‧ton

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sopimaton sopimattomat
genetiivi sopimattoman sopimattomien
(sopimatonten)
partitiivi sopimatonta sopimattomia
akkusatiivi sopimaton;
sopimattoman
sopimattomat
sisäpaikallissijat
inessiivi sopimattomassa sopimattomissa
elatiivi sopimattomasta sopimattomista
illatiivi sopimattomaan sopimattomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sopimattomalla sopimattomilla
ablatiivi sopimattomalta sopimattomilta
allatiivi sopimattomalle sopimattomille
muut sijamuodot
essiivi sopimattomana
(sopimatonna)
sopimattomina
translatiivi sopimattomaksi sopimattomiksi
abessiivi sopimattomatta sopimattomitta
instruktiivi sopimattomin
komitatiivi sopimattomine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
VastakohdatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

sopimaton

  1. (taivutusmuoto) akkusatiivin yksikkö sanasta sopimaton

VerbiMuokkaa

sopimaton (34-C)

  1. (taivutusmuoto) kieltopartisiippi verbistä antaa