SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

fiksu (1)[1]

  1. (arkikieltä) älykäs, nopeaälyinen
  2. (arkikieltä) harkitseva, harkintakykyinen
  3. (arkikieltä) asiallinen, korrekti

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈfiksu/
  • tavutus: fik‧su

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi fiksu fiksut
genetiivi fiksun fiksujen
partitiivi fiksua fiksuja
akkusatiivi fiksu;
fiksun
fiksut
sisäpaikallissijat
inessiivi fiksussa fiksuissa
elatiivi fiksusta fiksuista
illatiivi fiksuun fiksuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi fiksulla fiksuilla
ablatiivi fiksulta fiksuilta
allatiivi fiksulle fiksuille
muut sijamuodot
essiivi fiksuna fiksuina
translatiivi fiksuksi fiksuiksi
abessiivi fiksutta fiksuitta
instruktiivi fiksuin
komitatiivi fiksuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo fiksu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

VastakohdatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • fiksu Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1