harkitseva

Suomi

Verbi

harkitseva

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä harkita

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	harkitseva	harkitsevat
genetiivi	harkitsevan	harkitsevien (harkitsevain)
partitiivi	harkitsevaa	harkitsevia
akkusatiivi	harkitseva; harkitsevan	harkitsevat
sisäpaikallissijat
inessiivi	harkitsevassa	harkitsevissa
elatiivi	harkitsevasta	harkitsevista
illatiivi	harkitsevaan	harkitseviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	harkitsevalla	harkitsevilla
ablatiivi	harkitsevalta	harkitsevilta
allatiivi	harkitsevalle	harkitseville
muut sijamuodot
essiivi	harkitsevana	harkitsevina
translatiivi	harkitsevaksi	harkitseviksi
abessiivi	harkitsevatta	harkitsevitta
instruktiivi	–	harkitsevin
komitatiivi	–	harkitsevine

Liittyvät sanat

• järkevä
• tuumiva
• harkitsevainen

Aiheesta muualla

• harkitseva Kielitoimiston sanakirjassa