typerä
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaatyperä (10) (komparatiivi typerämpi, superlatiivi typerin) (taivutus[luo])
- yksinkertainen, ajattelematon, harkitsematon
- Typerä hymy kertoi, ettei hän ollut mukana ajassa.
- Sen typerän tempun olisi voinut jättää tekemättä.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪yperæ/
- tavutus: ty‧pe‧rä
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaSubstantiivi
muokkaaTaivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | typerä | typerät |
genetiivi | typerän | typerien (typeräin) |
partitiivi | typerää | typeriä |
akkusatiivi | typerä; typerän |
typerät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | typerässä | typerissä |
elatiivi | typerästä | typeristä |
illatiivi | typerään | typeriin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | typerällä | typerillä |
ablatiivi | typerältä | typeriltä |
allatiivi | typerälle | typerille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | typeränä | typerinä |
translatiivi | typeräksi | typeriksi |
abessiivi | typerättä | typerittä |
instruktiivi | – | typerin |
komitatiivi | – | typerine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | typerä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10