Suomi muokkaa

Katso artikkeli Kolkka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi muokkaa

kolkka (10-A)

  1. kulma
    kolkkahattu
  2. reuna-alue, reunaseutu
    Vieraita saapui maailman joka kolkasta.
  3. (heraldiikka) vaakunan yläkulmassa sijaitseva neliönmuotoinen ala
  4. jalkajousen tylppäpäinen turkismetsästyksessä käytetty nuoli, vasama
  5. kalastuksessa käytettävä nuija
  6. kolkkapoika (partio)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkolkːɑ/
  • tavutus: kolk‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kolkka kolkat
genetiivi kolkan kolkkien
(kolkkain)
partitiivi kolkkaa kolkkia
akkusatiivi kolkka;
kolkan
kolkat
sisäpaikallissijat
inessiivi kolkassa kolkissa
elatiivi kolkasta kolkista
illatiivi kolkkaan kolkkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kolkalla kolkilla
ablatiivi kolkalta kolkilta
allatiivi kolkalle kolkille
muut sijamuodot
essiivi kolkkana kolkkina
translatiivi kolkaksi kolkiksi
abessiivi kolkatta kolkitta
instruktiivi kolkin
komitatiivi kolkkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kolka-
vahva vartalo kolkka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

koilliskolkka, kolkkahattu, kolkkakala, kolkkakalastus, kolkkaparvi, kolkkapoika, maailmankolkka, maankolkka

Aiheesta muualla muokkaa