kuolio
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kuolio (3)
- (patologia) lääketieteellinen tila, jossa osa eliöstä on fyysisesti kuollut kudoksen solujen tuhouduttua (tavallisesti paikallisen verenkierron lakattua osittain tai kokonaan)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkuo̯lio/
- tavutus: kuo‧li‧o
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuolio | kuoliot |
genetiivi | kuolion | kuolioiden kuolioitten |
partitiivi | kuoliota | kuolioita |
akkusatiivi | kuolio; kuolion |
kuoliot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuoliossa | kuolioissa |
elatiivi | kuoliosta | kuolioista |
illatiivi | kuolioon | kuolioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuoliolla | kuolioilla |
ablatiivi | kuoliolta | kuolioilta |
allatiivi | kuoliolle | kuolioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuoliona | kuolioina |
translatiivi | kuolioksi | kuolioiksi |
abessiivi | kuoliotta | kuolioitta |
instruktiivi | – | kuolioin |
komitatiivi | – | kuolioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuolio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: kuolioinen
- verbit: kuolioitua
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kuolio Kielitoimiston sanakirjassa