Wikipedia
Katso artikkeli Kuolio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

kuolio (3)

  1. (patologia) lääketieteellinen tila, jossa osa eliöstä on fyysisesti kuollut kudoksen solujen tuhouduttua (tavallisesti paikallisen verenkierron lakattua osittain tai kokonaan)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkuo̯lio/
  • tavutus: kuo‧li‧o

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuolio kuoliot
genetiivi kuolion kuolioiden
kuolioitten
partitiivi kuoliota kuolioita
akkusatiivi kuolio;
kuolion
kuoliot
sisäpaikallissijat
inessiivi kuoliossa kuolioissa
elatiivi kuoliosta kuolioista
illatiivi kuolioon kuolioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuoliolla kuolioilla
ablatiivi kuoliolta kuolioilta
allatiivi kuoliolle kuolioille
muut sijamuodot
essiivi kuoliona kuolioina
translatiivi kuolioksi kuolioiksi
abessiivi kuoliotta kuolioitta
instruktiivi kuolioin
komitatiivi kuolioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuolio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kuolio Kielitoimiston sanakirjassa