elukka

Suomi

Substantiivi

elukka (14-A) (monikko elukat)

1. (arkikieltä) eläin
2. (halventava) halveksuttavasti tai irrationaalisesti käyttäytyvä henkilö, vain viettiensä varassa toimiva ihminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈelukːɑ/
• tavutus: e‧luk‧ka

Käännökset

1. eläin

italia: bestia f.

Liittyvät sanat

• ihmisjäte

Aiheesta muualla

• elukka Kielitoimiston sanakirjassa