SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

elukka (14-A) (monikko elukat)

  1. (arkikieltä) eläin
  2. (halventava) halveksuttavasti tai irrationaalisesti käyttäytyvä henkilö, vain viettiensä varassa toimiva ihminen

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈelukkɑ/
  • tavutus: e‧luk‧ka

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • elukka Kielitoimiston sanakirjassa