elikko
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (varsinkin kansankielessä) kotieläin
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈelikːo/
- tavutus: e‧lik‧ko
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | elikko | elikot |
| genetiivi | elikon | elikoiden elikoitten elikkojen |
| partitiivi | elikkoa | elikkoja elikoita |
| akkusatiivi | elikko; elikon |
elikot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | elikossa | elikoissa |
| elatiivi | elikosta | elikoista |
| illatiivi | elikkoon | elikkoihin elikoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | elikolla | elikoilla |
| ablatiivi | elikolta | elikoilta |
| allatiivi | elikolle | elikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | elikkona | elikkoina elikoina |
| translatiivi | elikoksi | elikoiksi |
| abessiivi | elikotta | elikoitta |
| instruktiivi | – | elikoin |
| komitatiivi | – | elikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | eliko- | |
| vahva vartalo | elikko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
muokkaa- elikko Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A