SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

elikko (4-A)[1]

  1. (varsinkin kansankielessä) kotieläin

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈelikko/
  • tavutus: e‧lik‧ko

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi elikko elikot
genetiivi elikon elikoiden
elikoitten
elikkojen
partitiivi elikkoa elikkoja
elikoita
akkusatiivi elikko;
elikon
elikot
sisäpaikallissijat
inessiivi elikossa elikoissa
elatiivi elikosta elikoista
illatiivi elikkoon elikkoihin
elikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi elikolla elikoilla
ablatiivi elikolta elikoilta
allatiivi elikolle elikoille
muut sijamuodot
essiivi elikkona elikkoina
translatiivi elikoksi elikoiksi
abessiivi elikotta elikoitta
instruktiivi elikoin
komitatiivi elikkoine-
+ omistusliite

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • elikko Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A