elintarvike

Suomi

Substantiivi

elintarvike (48)

1. mikä tahansa aine tai tuote, myös jalostettuna, osittain jalostettuna tai jalostamaton tuote, joka on tarkoitettu tai jonka voidaan kohtuudella olettaa tulevan ihmisten nautittavaksi

   Nykyisin yhä pienempi osa perheen tuloista menee elintarvikkeisiin.

Ääntäminen

• IPA: /ˈelinˌt̪ɑrʋike/
• tavutus: e‧lin‧tar‧vi‧ke

Huomautukset

• Sana esiintyy usein monikossa.

Etymologia

Yhdyssana sanoista elin (< elää) ja tarvike. Sanaa on käytetty 1920-luvulta lähtien.

Käännökset

1. ihmisen ravinnokseen käyttämät aineet

azeri: qıda englanti: foodstuff, groceries, provisions espanja: víveres, alimentos italia: alimentare, alimentari kroaatti: namirnica f. ranska: vivres m., provisions f.

ruotsi: livsmedel turkki: gıda uzbekki: yemak venäjä: продовольствие, (kaupassa) продукты viro: toit, toiduaine

Liittyvät sanat

• eines
• ruoka
• ruokatavara

Yhdyssanat

elintarvikeala, elintarvikehuolto, elintarvikehygieenikko, elintarvikehygienia, elintarvikeinsinööri, elintarvikekauppa, elintarvikekemia, elintarvikekioski, elintarvikeliike, elintarvikemuovi, elintarvikeomavaraisuus, elintarviketeknologia, elintarviketeollisuus, elintarviketiede, elintarvikeväri, peruselintarvike, tuore-elintarvike, uuselintarvike

Aiheesta muualla

• elintarvike Kielitoimiston sanakirjassa
• elintarvike Tieteen termipankissa