Redirect arrow without text.svg
Katso myös: oră, óra ja öra


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ora (10)

  1. kasvin piikki
  2. piikkimäinen työväline
    Naskali on suutarin ora.
    Ota ora ja suurenna reikää.
    Kun poraa ei ollut saatavilla poltettiin reikiä oralla.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈorɑ/
  • tavutus: o‧ra

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ora orat
genetiivi oran orien
(orain)
partitiivi oraa oria
akkusatiivi ora;
oran
orat
sisäpaikallissijat
inessiivi orassa orissa
elatiivi orasta orista
illatiivi oraan oriin
ulkopaikallissijat
adessiivi oralla orilla
ablatiivi oralta orilta
allatiivi oralle orille
muut sijamuodot
essiivi orana orina
translatiivi oraksi oriksi
abessiivi oratta oritta
instruktiivi orin
komitatiivi orine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

vanha indoeurooppalainen laina[1]

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

orapihlaja, oratuomi, orapaatsama, oralehti, poltinora

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • ora Kielitoimiston sanakirjassa
  • ora Tieteen termipankissa

EspanjaMuokkaa

VerbiMuokkaa

ora

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä orar
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä orar

ItaliaMuokkaa

AdverbiMuokkaa

ora

  1. nyt

SubstantiiviMuokkaa

ora f. (monikko ore)

  1. tunti
    Mi sono svegliato otto ore fa.
  2. aika, hetki
    A che ora si va?
    Il mio canarino canta solo a quest'ora del giorno.
  3. (monikossa) kellonaika
    Che ore sono?

Liittyvät sanatMuokkaa

KapingamarangiMuokkaa

VerbiMuokkaa

ora

  1. elää

LatinaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ōra

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta ōs
  2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta ōs

VerbiMuokkaa

ōrā

  1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ōrō

PortugaliMuokkaa

VerbiMuokkaa

ora

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä orar
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä orar

RomaniaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ora

  1. (taivutusmuoto) määräinen muoto sanasta oră

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 347. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.