ore

Katso myös: Öre, öre, øre

Englanti

Substantiivi

ore (monikko ores)

1. malmi

Liittyvät sanat

• ore body

Espanja

Verbi

ore

1. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä orar
2. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä orar
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 3. persoonan muoto verbistä orar

Italia

Substantiivi

ore

1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta ora

Kroaatti

Verbi

ore

1. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä orati

Verbi

ore

1. (taivutusmuoto) monikon 3. persoonan preesens verbistä oriti

Latina

Substantiivi

ōre

1. (taivutusmuoto) yksikön ablatiivimuoto sanasta ōs

Portugali

Verbi

ore

1. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä orar
2. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä orar
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 3. persoonan muoto verbistä orar