oras
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaoras (41)
- heinäkasvi ennen kasvuaan korreksi
- Vilja on jo oraalla.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈorɑs/
- tavutus: o‧ras
Etymologia
muokkaaTaivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oras | oraat |
| genetiivi | oraan | oraiden oraitten |
| partitiivi | orasta | oraita |
| akkusatiivi | oras; oraan |
oraat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | oraassa | oraissa |
| elatiivi | oraasta | oraista |
| illatiivi | oraaseen | oraisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oraalla | orailla |
| ablatiivi | oraalta | orailta |
| allatiivi | oraalle | oraille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | oraana | oraina |
| translatiivi | oraaksi | oraiksi |
| abessiivi | oraatta | oraitta |
| instruktiivi | – | orain |
| komitatiivi | – | oraine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | oraa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
oras- | |
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaaoraspelto, orastoukka, orasyökkönen, vehnänoras
Aiheesta muualla
muokkaa- oras Kielitoimiston sanakirjassa
Espanja
muokkaaVerbi
muokkaaoras
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä orar
Latina
muokkaaVerbi
muokkaaōrās
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ōrō
Liettua
muokkaaSubstantiivi
muokkaaoras m.
Portugali
muokkaaVerbi
muokkaaoras
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä orar
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 341. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.