Redirect arrow without text.svg
Katso myös: saa


SuomiMuokkaa

PronominiMuokkaa

sää

  1. (murteellinen) sinä

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈsæː]

KäännöksetMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

sää (18)

  1. ilmakehän aistittavissa olevat olosuhteet; säämuuttujien (lämpötila, sademäärä, tuulen nopeus- ja suunta, ilman kosteus jne.) tila, säätila, määrätyssä paikassa tiettynä hetkenä
  2. (arkikieltä) säätiedotus
    uutiset ja sää

ÄäntäminenMuokkaa

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sää säät
genetiivi sään säiden
säitten
partitiivi säätä säitä
akkusatiivi sää;
sään
säät
sisäpaikallissijat
inessiivi säässä säissä
elatiivi säästä säistä
illatiivi säähän säihin
ulkopaikallissijat
adessiivi säällä säillä
ablatiivi säältä säiltä
allatiivi säälle säille
muut sijamuodot
essiivi säänä säinä
translatiivi sääksi säiksi
abessiivi säättä säittä
instruktiivi säin
komitatiivi säine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sää-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

hellesää, kesäsää, kevätsää, korjuusää, lentosää, liikennesää, merisää, myrskysää, nuoskasää, pakkassää, poutasää, purjehdussää, sadesää, suojasää, sääasema, sääennuste, säähavainto, sääilmiö, sääkartta, sääluotain, säänkestävä, säänmuutos, säänvaihtelu, sääpalvelu, sääprofeetta, säärintama, sääsatelliitti, säätekokuu, säätiede, säätiedotus, säätila, säätutka, talvisää

IdiomitMuokkaa

  • hyvän sään aikana edullisempana ajankohtana, ennen kuin on liian myöhäistä

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • sää Kielitoimiston sanakirjassa