Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

säie (48-D) (monikko säikeet)

  1. kuiduista yhteen kierretyn, kehrätyn tai punotun, yleensä rihmaisen rakenteen tai muun kokonaisuuden osa, tai tällainen kokonaisuus
    Tässä langassa on kolme säiettä.
  2. (tietotekniikka) yhden prosessin sisällä ajettava rinnakkainen suoritussäie, joka jakaa prosessin muistiavaruuden
  3. (fysiikka) eräissä fysiikan säieteorioissa yksiulotteinen avaruuden perusolio
  4. keskustelupalstoilla yhden aiheen alainen keskustelu; viestiketju, keskustelusäie

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsæi̯eˣ/
  • tavutus: säi‧e

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi säie säikeet
genetiivi säikeen säikeiden
säikeitten
partitiivi säiettä säikeitä
akkusatiivi säie;
säikeen
säikeet
sisäpaikallissijat
inessiivi säikeessä säikeissä
elatiivi säikeestä säikeistä
illatiivi säikeeseen säikeisiin
säikeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi säikeellä säikeillä
ablatiivi säikeeltä säikeiltä
allatiivi säikeelle säikeille
muut sijamuodot
essiivi säikeenä säikeinä
translatiivi säikeeksi säikeiksi
abessiivi säikeettä säikeittä
instruktiivi säikein
komitatiivi säikeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo säikee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
säiet-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

hermosäie, laiskansäie, lankasäie, lihassäie, niinisäie, säiekimppu, viiksisäie

Aiheesta muualla muokkaa

  • säie Kielitoimiston sanakirjassa
  • säie Tieteen termipankissa