rihma
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarihma (9)
- yksinkertainen ohut säie
- säiemäinen sienen solu
- (historia) kiihtelys
- Maksuksi rihma oravia.
- pitkäsiima
- Turskan pyyntiin käytettiin rihmaa, jossa oli koukkuja tuhatmäärin.
- jäniksen ja riekon pyyntiin käytetty ansalanka
- Oli pari riekkoa tarttunut rihmaan.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrihmɑ/
- tavutus: rih‧ma
Etymologia
muokkaabalttilainen laina[1]
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rihma | rihmat |
| genetiivi | rihman | rihmojen (rihmain) |
| partitiivi | rihmaa | rihmoja |
| akkusatiivi | rihma; rihman |
rihmat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rihmassa | rihmoissa |
| elatiivi | rihmasta | rihmoista |
| illatiivi | rihmaan | rihmoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rihmalla | rihmoilla |
| ablatiivi | rihmalta | rihmoilta |
| allatiivi | rihmalle | rihmoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rihmana | rihmoina |
| translatiivi | rihmaksi | rihmoiksi |
| abessiivi | rihmatta | rihmoitta |
| instruktiivi | – | rihmoin |
| komitatiivi | – | rihmoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rihma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: rihmasto
Yhdyssanat
muokkaaalkeisrihma, kehruurihma, leukarihma, ompelurihma, rihma-aine, rihmakala, rihmakerä, rihmankiertämä, rihmanysty, rihmapyynti
Idiomit
muokkaa- ilman rihman kiertämää alasti
Aiheesta muualla
muokkaa- rihma Kielitoimiston sanakirjassa
- rihma Tieteen termipankissa
- Artikkeli 1214 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).