Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

permi (5)

  1. permikausi, noin. 280–245 mvs. vallinnut geologisen ajanlaskun kausi. Permikaudella syntyivät enismmäiset alkeelliset havupuut ja se päättyi suureen joukkotuhoon
  2. permiläinen ihminen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi permi permit
genetiivi permin permien
(permein)
partitiivi permiä permejä
akkusatiivi permi;
permin
permit
sisäpaikallissijat
inessiivi permissä permeissä
elatiivi permistä permeistä
illatiivi permiin permeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi permillä permeillä
ablatiivi permiltä permeiltä
allatiivi permille permeille
muut sijamuodot
essiivi perminä permeinä
translatiivi permiksi permeiksi
abessiivi permittä permeittä
instruktiivi permein
komitatiivi permeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo permi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

venäläisen Permin kaupungin mukaan[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

permikausi

Vieruskäsitteet muokkaa
Yläkäsitteet muokkaa

Substantiivi muokkaa

permi (5) tai (7)

  1. rihma, metsäkanalintujen ja jänisten pyydystämiseen tarkoitettu ansa

Taivutus muokkaa

Taivutus "permin, permiä, permiin, permit, permien, permejä, permeihin" (vasen taulukko, tt. 5) on nykyaikainen taivutus. Taivutus "permen, permeä, permeen, permet, permien, permiä, permiin" (oikea taulukko, tt. 7) on vanhahtavaa tyyliä.

Viitteet muokkaa

  1. Vennin, Emmanuelle. Les périodes du Paléozoïque (ranskaksi, viitattu 30.11.2012). Muséum National d'Histoire Naturelle. 18.12.2000.