permi

Suomi

Substantiivi

permi (5)

1. permikausi, noin. 280–245 mvs. vallinnut geologisen ajanlaskun kausi. Permikaudella syntyivät enismmäiset alkeelliset havupuut ja se päättyi suureen joukkotuhoon
2. permiläinen ihminen

Etymologia

venäläisen Permin kaupungin mukaan

Käännökset

1. permikausi, noin. 280–245 mvs. vallinnut geologisen ajanlaskun kausi. Permikaudella syntyivät enismmäiset alkeelliset havupuut ja se päättyi suureen joukkotuhoon

englanti: Permian (period)

ranska: Permien m.

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: perminen

Yhdyssanat

permikausi

Vieruskäsitteet

• seur. triaskausi, ed. kivihiilikausi

Yläkäsitteet

• paleotsooinen maailmankausi

Substantiivi

permi (5) tai (7)

1. rihma, metsäkanalintujen ja jänisten pyydystämiseen tarkoitettu ansa

Taivutus

Taivutus "permin, permiä, permiin, permit, permien, permejä, permeihin" (vasen taulukko, tt. 5) on nykyaikainen taivutus. Taivutus "permen, permeä, permeen, permet, permien, permiä, permiin" (oikea taulukko, tt. 7) on vanhahtavaa tyyliä.