naru
 |
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaanaru (1)
- sitomistarkoituksiin valmistettu yksinkertainen tai kerrattu, tavallisesti kierretty lankamainen tuote
- Naru on läpimitaltaan 2–4 mm, korkeintaan 7 mm.
- (puhekieltä) heiveröinen henkilö, narukäsi
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈnɑru/
- tavutus: na‧ru
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | naru | narut |
| genetiivi | narun | narujen |
| partitiivi | narua | naruja |
| akkusatiivi | naru; narun |
narut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | narussa | naruissa |
| elatiivi | narusta | naruista |
| illatiivi | naruun | naruihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | narulla | naruilla |
| ablatiivi | narulta | naruilta |
| allatiivi | narulle | naruille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | naruna | naruina |
| translatiivi | naruksi | naruiksi |
| abessiivi | narutta | naruitta |
| instruktiivi | – | naruin |
| komitatiivi | – | naruine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | naru- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- naru Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 1214 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa