Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

touvi (5)

  1. (merenkulku) paksu, kolmesta tai neljästä köydestä myötäpäivään kierretty (hamppu)kuitu- tai metalliköysi hinausta ja kiinnitystä varten

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ou̯ʋi/
  • tavutus: tou‧vi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi touvi touvit
genetiivi touvin touvien
(touvein)
partitiivi touvia touveja
akkusatiivi touvi;
touvin
touvit
sisäpaikallissijat
inessiivi touvissa touveissa
elatiivi touvista touveista
illatiivi touviin touveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi touvilla touveilla
ablatiivi touvilta touveilta
allatiivi touville touveille
muut sijamuodot
essiivi touvina touveina
translatiivi touviksi touveiksi
abessiivi touvitta touveitta
instruktiivi touvein
komitatiivi touveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo touvi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • mahd. hollannin touw-sanasta

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • touvi Kielitoimiston sanakirjassa