Substantiivi

muokkaa

touvi (5)

  1. (merenkulku) paksu, kolmesta tai neljästä köydestä myötäpäivään kierretty (hamppu)kuitu- tai metalliköysi hinausta ja kiinnitystä varten

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ou̯ʋi/
  • tavutus: tou‧vi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi touvi touvit
genetiivi touvin touvien
(touvein)
partitiivi touvia touveja
akkusatiivi touvi;
touvin
touvit
sisäpaikallissijat
inessiivi touvissa touveissa
elatiivi touvista touveista
illatiivi touviin touveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi touvilla touveilla
ablatiivi touvilta touveilta
allatiivi touville touveille
muut sijamuodot
essiivi touvina touveina
translatiivi touviksi touveiksi
abessiivi touvitta touveitta
instruktiivi touvein
komitatiivi touveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo touvi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • mahd. hollannin touw-sanasta

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • touvi Kielitoimiston sanakirjassa