ilmasto

Suomi

Kartta Köppen-Geigerin luokituksen mukaisista ilmastoalueista.

Substantiivi

ilmasto (2)

1. tietyn paikan tai alueen tyypillisten säätilojen kokonaisuus kuvattuna tilastollisin termein kuten keski- ja ääriarvoin ja persentiilein

   Maapallolla on joukko erilaisia ilmastoja, joissa tapahtuu paikallisista tekijöistä, vuodenajoista ja globaaleista satunnaisilmiöistä johtuvia vaihteluja.

Ääntäminen

• IPA: /ˈilmɑst̪o/
• tavutus: il‧mas‧to

Etymologia

• ilma + -sto

Käännökset

1. tietyn paikan tai alueen tyypillinen sää kuvattuna tilastollisin termein kuten keski- ja ääriarvoin ja persentiilein

afrikaans: klimaat azeri: iqlim englanti: climate espanja: clima m. esperanto: klimato indonesia: iklim italia: clima m. kroaatti: klima f. norja: klima portugali: clima m. puola: klimat m.

ranska: climat m. romania: climă f. ruotsi: klimat saksa: Klima n. tšekki: klima n., podnebí n. turkki: abuhava, iklim uzbekki: iqlim venäjä: климат viro: ilmastu, kliima volapük: klimat

Liittyvät sanat

• ilmanala

Johdokset

• adjektiivit: ilmastollinen
• verbit: ilmastoida

Yhdyssanat ja sanaliitot

aavikkoilmasto, alppi-ilmasto, arktinen ilmasto, aroilmasto, Etelämantereen ilmasto, ilmastodenialisti, ilmastodiagrammi, ilmastohoito, ilmaston lämpeneminen, ilmastonmuutos, ilmastonvaihdos, ilmasto-oppi, ilmastoteko, ilmastotiede, ilmastovyöhyke, lauhkea ilmasto, mannerilmasto, meri-ilmasto, mielipideilmasto, mikroilmasto, monsuuni-ilmasto, pienilmasto, sisäilmasto, subarktinen ilmasto, subtrooppinen ilmasto, teollisuusilmasto, trooppinen ilmasto, tunneilmasto, työilmasto, vuori-ilmasto, vuoristoilmasto, väli-ilmasto, Välimerenilmasto

Aiheesta muualla

• ilmasto Kielitoimiston sanakirjassa
• ilmasto Tieteen termipankissa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Ilmasto. Kotimaisten kielten keskus
• Artikkeli 264 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa