ilm

Katso myös: Ilm.

Viro

Substantiivi

ilm (gen. ilma, part. ilma, adit. ilma)

1. sää, ilma

   Sügisel ilmad jahenevad. – Syksyllä ilmat viilenevät.

   Ilm püsib kuiv. – Sää pysyy kuivana.

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 22u (l`eib) leib

Sijamuotoja	Yksikkö	Monikko
Nominatiivi	ilm	ilmad
Genetiivi	ilma	ilmade
Partitiivi	ilma	ilmu ilmasid
Illatiivi	ilma ilmasse	ilmadesse (ilmusse)

Liittyvät sanat

• maailm
• ilmajaam, ilmateade
• suveilm

Idiomit

• ilmast ilma – yhtenään, yhtä mittaa, taukoamatta, alinomaa

Substantiivi

ilm (gen ilma, part ilma, adt ilma)

1. (tavallisesti puhekielessä) maailma, joissain yhteyksissä vanhentunut.

   Lapsed kasvavad ja lähevad laia ilma. – Lapset kasvat ja lähtevät avaraan maailmaan.

   sisemine ilm – sisäinen maailma

   üle ilma – kautta maailman

   Raha ilmast otsas pole. – Raha maailmasta loppu ei ole.

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 22u (l`eib) leib

Liittyvät sanat

• maailm
• allilm
• ilmaratas
• välisilm

Johdokset

• adjektiivit: ilmalik

Aiheesta muualla

• ilm Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• ilm sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)