orastaa

Suomi

Verbi

orastaa (53) (taivutus[luo])

1. kasvaa maan pinnalle, oraalle
2. näyttää kasvun alun merkkejä

Ääntäminen

• IPA: /ˈorɑst̪ɑːˣ/
• tavutus: o‧ras‧taa

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: orastus
• verbit: orastua

Aiheesta muualla

• orastaa Kielitoimiston sanakirjassa