Redirect arrow without text.svg
Katso myös: elake


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

eläke (48-A)

  1. työstä kertyvä raha, jonka tarkoituksena on turvata toimeentulo työvuosien jälkeen
  2. eläkkeellä oleminen

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈe̞læk̟e̞ˣ]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eläke eläkkeet
genetiivi eläkkeen eläkkeiden
eläkkeitten
partitiivi eläkettä eläkkeitä
akkusatiivi eläke;
eläkkeen
eläkkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi eläkkeessä eläkkeissä
elatiivi eläkkeestä eläkkeistä
illatiivi eläkkeeseen eläkkeisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi eläkkeellä eläkkeillä
ablatiivi eläkkeeltä eläkkeiltä
allatiivi eläkkeelle eläkkeille
muut sijamuodot
essiivi eläkkeenä eläkkeinä
translatiivi eläkkeeksi eläkkeiksi
abessiivi eläkkeettä eläkkeittä
instruktiivi eläkkein
komitatiivi eläkkeine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Reinhold von Beckerin luoma uudissana (1800-luvun alusta)[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

ansioeläke, edustajaeläke, eläkeikä, eläkekassa, eläkemaksu, eläkeoikeus, eläkerahasto, eläkesäätiö, eläketurva, eläkevakuutus, eläkkeensaaja, kansaneläke, kiinteistöeläke, lapseneläke, leskeneläke, osa-aikaeläke, osaeläke, perhe-eläke, sairaseläke, sairauseläke, sopeutumiseläke, sukupolvenvaihdoseläke, taiteilijaeläke, työeläke, työkyvyttömyyseläke, työttömyyseläke, vanhuuseläke, varhaiseläke, virkaeläke, vähimmäiseläke, yrittäjäeläke

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • eläke Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. "Sanasepät", Pikku jättiläinen, s. 689. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12416-8.