eläke
Katso myös: elake |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- työstä kertyvä raha, jonka tarkoituksena on turvata toimeentulo työvuosien jälkeen
- eläkkeellä oleminen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈelækeˣ/, [ˈe̞læk̟e̞ˣ]
- tavutus: e‧lä‧ke
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | eläke | eläkkeet |
genetiivi | eläkkeen | eläkkeiden eläkkeitten |
partitiivi | eläkettä | eläkkeitä |
akkusatiivi | eläke; eläkkeen |
eläkkeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | eläkkeessä | eläkkeissä |
elatiivi | eläkkeestä | eläkkeistä |
illatiivi | eläkkeeseen | eläkkeisiin eläkkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | eläkkeellä | eläkkeillä |
ablatiivi | eläkkeeltä | eläkkeiltä |
allatiivi | eläkkeelle | eläkkeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | eläkkeenä | eläkkeinä |
translatiivi | eläkkeeksi | eläkkeiksi |
abessiivi | eläkkeettä | eläkkeittä |
instruktiivi | – | eläkkein |
komitatiivi | – | eläkkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | eläkkee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
eläket- |
Etymologia
muokkaaverbi elää + johdin -ke ; Reinhold von Beckerin luoma uudissana 1800-luvun alusta[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaaansioeläke, edustajaeläke, eläkeikä, eläkekassa, eläkemaksu, eläkeoikeus, eläkerahasto, eläkesäätiö, eläketurva, eläkevakuutus, eläkkeensaaja, kansaneläke, kiinteistöeläke, lapseneläke, leskeneläke, osa-aikaeläke, osaeläke, perhe-eläke, sairaseläke, sairauseläke, sopeutumiseläke, sukupolvenvaihdoseläke, taiteilijaeläke, työeläke, työkyvyttömyyseläke, työttömyyseläke, vanhuuseläke, varhaiseläke, virkaeläke, vähimmäiseläke, yrittäjäeläke
Aiheesta muualla
muokkaa- eläke Kielitoimiston sanakirjassa
- eläke Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 883 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
muokkaa- ↑ "Sanasepät", Pikku jättiläinen, s. 689. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12416-8.