Katso myös: elake
Wikipedia
Katso artikkeli Eläke Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

eläke (48-A)

  1. työstä kertyvä raha, jonka tarkoituksena on turvata toimeentulo työvuosien jälkeen
  2. eläkkeellä oleminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈelækeˣ/, [ˈe̞læk̟e̞ˣ]
  • tavutus: e‧lä‧ke

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eläke eläkkeet
genetiivi eläkkeen eläkkeiden
eläkkeitten
partitiivi eläkettä eläkkeitä
akkusatiivi eläke;
eläkkeen
eläkkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi eläkkeessä eläkkeissä
elatiivi eläkkeestä eläkkeistä
illatiivi eläkkeeseen eläkkeisiin
eläkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi eläkkeellä eläkkeillä
ablatiivi eläkkeeltä eläkkeiltä
allatiivi eläkkeelle eläkkeille
muut sijamuodot
essiivi eläkkeenä eläkkeinä
translatiivi eläkkeeksi eläkkeiksi
abessiivi eläkkeettä eläkkeittä
instruktiivi eläkkein
komitatiivi eläkkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo eläkkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
eläket-

Etymologia

muokkaa

verbi elää + johdin -ke ; Reinhold von Beckerin luoma uudissana 1800-luvun alusta[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

ansioeläke, edustajaeläke, eläkeikä, eläkekassa, eläkemaksu, eläkeoikeus, eläkerahasto, eläkesäätiö, eläketurva, eläkevakuutus, eläkkeensaaja, kansaneläke, kiinteistöeläke, lapseneläke, leskeneläke, osa-aikaeläke, osaeläke, perhe-eläke, sairaseläke, sairauseläke, sopeutumiseläke, sukupolvenvaihdoseläke, taiteilijaeläke, työeläke, työkyvyttömyyseläke, työttömyyseläke, vanhuuseläke, varhaiseläke, virkaeläke, vähimmäiseläke, yrittäjäeläke

Aiheesta muualla

muokkaa
  • eläke Kielitoimiston sanakirjassa
  • eläke Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkeli 883 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. "Sanasepät", Pikku jättiläinen, s. 689. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12416-8.