kiima-aika

Suomi

Substantiivi

kiima-aika

1. aika, jolloin eläin on seksuaalisesti aktiivinen

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiːmɑˌɑi̯kɑ/
• tavutus: kii‧ma‧ai‧ka

Etymologia

yhdyssana sanoista kiima ja aika

Käännökset

1. aika

ruotsi: brunsttid

Liittyvät sanat

• juoksuaika