Wikipedia
Katso artikkeli Kiima Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

kiima (9)

  1. (eläintiede) useimmilla nisäkäsnaarailla esiintyvä seksuaalisen aktiivisuuden tila aikana, jolloin munasolun hedelmöittyminen on mahdollista
  2. voimakas seksuaalinen halu
  3. (kuvaannollisesti) innostus, joka syntyy jostakin ja esiintyy tiettyyn aikaan; intomielinen jonkin asian kannatus tai ajaminen
    kevään osinkokiima
    Hesarin NATO-kiima

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkiːmɑ/, [ˈk̟iːmɑ̝]
  • tavutus: kii‧ma

Taivutus

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kiima Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 1035 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa