hökkä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaTaivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hökkä | hökkät |
| genetiivi | hökkän | hökkien (hökkäin) |
| partitiivi | hökkää | hökkiä |
| akkusatiivi | hökkä; hökkän |
hökkät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hökkässä | hökkissä |
| elatiivi | hökkästä | hökkistä |
| illatiivi | hökkään | hökkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hökkällä | hökkillä |
| ablatiivi | hökkältä | hökkiltä |
| allatiivi | hökkälle | hökkille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hökkänä | hökkinä |
| translatiivi | hökkäksi | hökkiksi |
| abessiivi | hökkättä | hökkittä |
| instruktiivi | – | hökkin |
| komitatiivi | – | hökkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hökkä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Viitteet
muokkaa- ↑ Juha Kuisma: Tupenrapinat — Idiomeja ajan uumenista, s. 26. Maahenki, 2015. ISBN 978-952-301-052-9.