SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

innostus (39)[1]

  1. into, innokkuus, vimma, kuume, hanakkuus
    Kokeilla on innostus ruanlaittoon.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈinːost̪us/
  • tavutus: in‧nos‧tus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi innostus innostukset
genetiivi innostuksen innostusten
innostuksien
partitiivi innostusta innostuksia
akkusatiivi innostus;
innostuksen
innostukset
sisäpaikallissijat
inessiivi innostuksessa innostuksissa
elatiivi innostuksesta innostuksista
illatiivi innostukseen innostuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi innostuksella innostuksilla
ablatiivi innostukselta innostuksilta
allatiivi innostukselle innostuksille
muut sijamuodot
essiivi innostuksena innostuksina
translatiivi innostukseksi innostuksiksi
abessiivi innostuksetta innostuksitta
instruktiivi innostuksin
komitatiivi innostuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo innostukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
innostus-

EtymologiaMuokkaa

johdos verbistä innostua (innost- + -us)

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39