innokkuus

Suomi

Substantiivi

innokkuus (40)

se, että on innokas

Ääntäminen

IPA: /ˈinːokːuːs/
tavutus: in‧nok‧kuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	innokkuus	innokkuudet
genetiivi	innokkuuden	innokkuuksien
partitiivi	innokkuutta	innokkuuksia
akkusatiivi	innokkuus; innokkuuden	innokkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	innokkuudessa	innokkuuksissa
elatiivi	innokkuudesta	innokkuuksista
illatiivi	innokkuuteen	innokkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	innokkuudella	innokkuuksilla
ablatiivi	innokkuudelta	innokkuuksilta
allatiivi	innokkuudelle	innokkuuksille
muut sijamuodot
essiivi	innokkuutena	innokkuuksina
translatiivi	innokkuudeksi	innokkuuksiksi
abessiivi	innokkuudetta	innokkuuksitta
instruktiivi	–	innokkuuksin
komitatiivi	–	innokkuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	innokkuude-
vahva vartalo	innokkuute-
konsonantti- vartalo	innokkuut-

Etymologia

sanan innokas vartalosta innokk- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on innokas

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

innokkuus Kielitoimiston sanakirjassa