Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

innokkuus (40)

  1. se, että on innokas

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈinːokːuːs/
  • tavutus: in‧nok‧kuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi innokkuus innokkuudet
genetiivi innokkuuden innokkuuksien
partitiivi innokkuutta innokkuuksia
akkusatiivi innokkuus;
innokkuuden
innokkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi innokkuudessa innokkuuksissa
elatiivi innokkuudesta innokkuuksista
illatiivi innokkuuteen innokkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi innokkuudella innokkuuksilla
ablatiivi innokkuudelta innokkuuksilta
allatiivi innokkuudelle innokkuuksille
muut sijamuodot
essiivi innokkuutena innokkuuksina
translatiivi innokkuudeksi innokkuuksiksi
abessiivi innokkuudetta innokkuuksitta
instruktiivi innokkuuksin
komitatiivi innokkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo innokkuude-
vahva vartalo innokkuute-
konsonantti-
vartalo
innokkuut-

Etymologia muokkaa

sanan innokas vartalosta innokk- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa