SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

vimma (9)

  1. kiihko, raivo
  2. energinen toiminta (esim. siivousvimma)

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋimːɑ/, [ˈʋimːɑ̝]
  • tavutus: vim‧ma

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vimma vimmat
genetiivi vimman vimmojen
(vimmain)
partitiivi vimmaa vimmoja
akkusatiivi vimma;
vimman
vimmat
sisäpaikallissijat
inessiivi vimmassa vimmoissa
elatiivi vimmasta vimmoista
illatiivi vimmaan vimmoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vimmalla vimmoilla
ablatiivi vimmalta vimmoilta
allatiivi vimmalle vimmoille
muut sijamuodot
essiivi vimmana vimmoina
translatiivi vimmaksi vimmoiksi
abessiivi vimmatta vimmoitta
instruktiivi vimmoin
komitatiivi vimmoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vimma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • vimma Kielitoimiston sanakirjassa

RuotsiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

vimma yl. (1) (yks. määr. vimman [luo], mon. epämäär. vimmor [luo], mon. määr. vimmorna [luo])

  1. vimpa (Vimba vimba)