Katso myös: Raivo
Raivo

Adjektiivi

muokkaa

raivo (1)

  1. (arkikieltä) raivon vallassa oleva, raivostunut
    raivo härkä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrɑi̯ʋo/
  • tavutus: rai‧vo

Substantiivi

muokkaa
Wikipedia
Katso artikkeli Raivo Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

raivo (1)[1]

  1. silmitön suuttumus, hurja viha
    joutua raivon valtaan
  2. (kuvaannollisesti) hurja luonnonilmiö, esimerkiksi myrsky
    meren raivo
  3. (arkikieltä) raivopää, raivohullu
    Joku tommonen raivohan voi tehdä melkeen mitä vaan!
  4. (vanhentunut) pääkallo
    takaraivo

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa
  • [1–3]: lienee sukua sanalle raju[2]
  • [4] pääkallo: germaaninen laina, sukua mm. englannin sanalle tray ’tarjotin, (tuhka)kuppi’[3]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • raivo Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 988 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
  2. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”raivo”. ’vimma, viha; vimmainen’
  3. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”raivo”. ’kallo’