Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Raivo


SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

raivo (1)

  1. (arkikieltä) raivon vallassa oleva, raivostunut

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈrɑi̯ʋo/
  • tavutus: rai‧vo

SubstantiiviMuokkaa

Katso artikkeli Raivo Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

raivo (1)[1]

  1. silmitön suuttumus, hurja viha
    joutua raivon valtaan
  2. (kuvaannollisesti) hurja luonnonilmiö, esimerkiksi myrsky
    meren raivo
  3. (arkikieltä) raivopää, raivohullu
    Joku tommonen raivohan voi tehdä melkeen mitä vaan!
  4. (vanhentunut) pääkallo
    takaraivo

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi raivo raivot
genetiivi raivon raivojen
partitiivi raivoa raivoja
akkusatiivi raivo;
raivon
raivot
sisäpaikallissijat
inessiivi raivossa raivoissa
elatiivi raivosta raivoista
illatiivi raivoon raivoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi raivolla raivoilla
ablatiivi raivolta raivoilta
allatiivi raivolle raivoille
muut sijamuodot
essiivi raivona raivoina
translatiivi raivoksi raivoiksi
abessiivi raivotta raivoitta
instruktiivi raivoin
komitatiivi raivoine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • raivo Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1