raivo
 |
Suomi
muokkaa
Adjektiivi
muokkaaraivo (1)
- (arkikieltä) raivon vallassa oleva, raivostunut
- raivo härkä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrɑi̯ʋo/
- tavutus: rai‧vo
Substantiivi
muokkaa
- silmitön suuttumus, hurja viha
- joutua raivon valtaan
- (kuvaannollisesti) hurja luonnonilmiö, esimerkiksi myrsky
- meren raivo
- (arkikieltä) raivopää, raivohullu
- Joku tommonen raivohan voi tehdä melkeen mitä vaan!
- (vanhentunut) pääkallo
- takaraivo
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | raivo | raivot |
| genetiivi | raivon | raivojen |
| partitiivi | raivoa | raivoja |
| akkusatiivi | raivo; raivon |
raivot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | raivossa | raivoissa |
| elatiivi | raivosta | raivoista |
| illatiivi | raivoon | raivoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | raivolla | raivoilla |
| ablatiivi | raivolta | raivoilta |
| allatiivi | raivolle | raivoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | raivona | raivoina |
| translatiivi | raivoksi | raivoiksi |
| abessiivi | raivotta | raivoitta |
| instruktiivi | – | raivoin |
| komitatiivi | – | raivoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | raivo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- raivo Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 988 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”raivo”. ’vimma, viha; vimmainen’
- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”raivo”. ’kallo’